neulahuovutusta.

enkeli & sydämet

meillä oli huippu sunnuntai ihanaisten tyttöitten kanssa <3 suut kävi vuorotusten, välillä puhuttiin päällekkäin ja kai siellä oli ihan hiljaisia, keskittyneitä hetkiäkin. neula viuhtoi kovaa tahtia ja villa vaihtoi muotoaan. ei säästytty pieniltä haavereilta, mutta onneksi meillä oli metritolkulla laastaria.. ja suklaata.. ja niiiin herkullista pannukakkua hilloineen ja kermavaahtoineen.

todellakin terapeuttinen istunto! onneksi niitä on tulossa lisää. malttaisi vain odottaa seuraavaan kertaan. parhautta. josko tässä odotellessa jalostaisin kyseisistä yksilöistä jotain super kivaa. kyllä!

kohti uus-vanhoja haasteita.

viikko takana uutta arkea. odotin töihin palaamista pienellä jännityksellä ja ripauksella kauhua. muistanko miten hommat hoidettiin? miten selviän uuden arjen eskarilaisen ja pienen kanssa? kuinka jaksan työpäivän jälkeen hoitaa kotia ja lapset? viikon saldo on kaiken kaikkiaan plussalla. yllätyin siitä kuinka töissä käyminen antoi omanlaista energiaa kotona olemiseen. olin työpäivän jälkeen väsynyt, mutta silti jaksoin kotona vielä puuhastella kaikenlaista. oman lisähaasteensa arkeen toi pienemmän raksun sairastelu. yölliset heräämiset ja valvomiset eivät hidastaneet päivällä menoa. tokihan saatoin päivällä puhua mitä sattuu ja olla melko pandamainen näky söpöine mustine silmänalusineen. :)

perjantain saapuessa muistin taas sen merkityksen. kotona ollessa se oli yksi viikonpäivä muiden joukossa. tällä viikolla se oli viikon kohokohta! viikonloppuna sain jopa nojatuolinhuppu-projektia eteenpäin koehuppu vaiheeseen asti. hyvä minä! oikeestaan itsetuntoni pakotti mut sen kimppuun, koska sitä ennen vietimme eskarilaisen kans laatuaikaa ommellen angry birdsin ja se oli niiiin kivaa! nyt on huppukin siinä vaiheessa, että kaikki inhottavat vaiheet ovat takana. loppu on mielekästä puuhastelua. kunhan vaan saan niitä rauhallisia hetkiä puuhastelulle. toivotaan näin.

ensi viikko menee luultavasti samalla kaavalla. tai no sillä pienellä erolla, että pikku herra on syönyt kuurinsa ja toivon mukaan selättää taudin. ainakin näyttäs jo paremmalta. jännä nähä mitä sitä keksii näperrellä tulevan viikon varrella. odotan ainakin innolla tulevaa kässäkerhoa! tässäpä satoa viikon varrelta.

angry birds on niin mieluinen, että se pitää olla unikaverinakin.

pinna venyy ja paukkuu..

ihan hirrrveen hirrrveen paljon on mielen päällä. pitää muistaa tehdä sitä ja tätä. mennä sillon sinne ja tänne. odottaa sitä ja tätä. EN KESTÄ! se tunne, että teet varmaan jotain väärin, unohdat, epäonnistuminen.. ahistaa ku on nii monta rautaa tulessa ja välillä tuntuu, ett pyöritän tätä sirkusta yksin. liekö siitä johtuu myös se, että en voi keskittyä kauaa yhteen asiaan. eniten ahistaa, että en voi keskittyä siihen mihin mun nimenomaan pitäs keskittyä -> nojatuolin huppuihin! niiden sijaan on valmistunu mm. koruja, villasukkia, vauvan myssyjä on valmiina ja vaiheessa.

mummun joululahja sukat

papan joululahja.

äksyraksun villasukat alkoi käymään pieneksi, joten äipän täytyi tehdä uudet.

lankakerän loppu riitti juuri ja juuri näihin suloisuuksiin.

vaikka nämä tulivat tarpeeseen, poden huonoa omaatuntoa. huput odottvat edelleen tekijäänsä :( kohta alkaa työtki. enää 4 yötä. mihin se 10kk hurahti!? aluksi ajatus töihin palaamisesta tuntui hyvälle. HUIPPUA päästä ihmisten ilmoille ja takaisin sosiaalisen elämän pariin. mutta nyt.. EI, en halua nähä ihmisiä. kotona on hyvä olla! herra a:n aamu tuhinat ja halailut sängyssä. kiireettömät aamukahvit. ajatus töihin menosta tuntuukin yhtäkkiä hirmuisen ahdistavalta. lisäksi kaikki muu "epäonni" asioissa, järjesteleminen.. huoh, miksei kaikki vois olla vaan helppoa ja mennä kerralla niinku suunnittelee.. kaiken tämän ressin takia oli paikallaan terapia tuokio!

"taikinaterapiaa" raksun kanssa.

 

 

mistä alkaisin, mitä kertoisin..

multa kysyttiin, että miksi alan pitämään blogia? olen kyllä seuraillut muiden blogeja, mutta omaa mulla ei aiemmin ole ollut. kun ihana ystäväni aloitti oman bloginsa kirjoittamisen, innostuin kokeilemaan itsekin. mutta mistä blogille nimi!? pumpuli, hahtuva, hattara.. mielessä pyöri jos minkälaisia nimiehdotuksia, kunnes yhtäkkiä: bunny-rabbitti! kun odotin nuorempaa poikaani ja näin kaupassa ylisuloisen pupun. mun oli ihan pakko saada se vauvalle. pupu sai lempinimekseen bunny-rabbitti ja on nyt herra a:n lempiunilelu <3

käsillä tekeminen on niin mun juttu. en voi vaan istuskella tekemättä mitään. pienten (n.10kk ja 6-vuotiaan) lasten äitinä aikani on tosin rajallista. siksi mulla onkin yleensä monta rautaa tulessa. olohuoneen nurkassa odottaa neule, keittiön pöydällä keskeneräisiä koruja, ompeluhuoneesa odottaa ompelua useampikin projekti nojatuolin hupuista pipoihin ja kaikkea sille välille. tekemiset sijoitan lasten päivärytmin mukaan. ei oo nimittäin helppo tehä kaavoja, jos toisessa kädessä roikkuu pikku mömpiäinen. :)

innostun hirmuisesti kaikesta söpöstä, kauniista, nätistä ja ihanista asioista. ne asiat voi siis olla ihan mitä vain. isojen projektien aloittaminen on jotenkin hankalaa, vaikka tietää, että lopputulos on varmasti jotain kaunista. nyt mulla on kauan odottanu nojatuolin huppujen teko. ajatus siitä, että alat muotoileen kaavat, ompelet koehupun, jne -> tarvii paljon aikaa ja hyvän keskittymiskyvyn! vihdoin otin itteäni niskasta kii ja projekti on pyöräytetty käyntiin, hyvä minä! :D

nyt täytyy alkaa orientoitumaan puunhaku-reissulle ulos. pakkanen on pureva, mutta kakluuniin on saatava tulet. onneksi mennään kovaa vauhtia kevättä kohti ja aurinko lämmittää.. tosin lähinnä mieltä. :)