pinna venyy ja paukkuu..

ihan hirrrveen hirrrveen paljon on mielen päällä. pitää muistaa tehdä sitä ja tätä. mennä sillon sinne ja tänne. odottaa sitä ja tätä. EN KESTÄ! se tunne, että teet varmaan jotain väärin, unohdat, epäonnistuminen.. ahistaa ku on nii monta rautaa tulessa ja välillä tuntuu, ett pyöritän tätä sirkusta yksin. liekö siitä johtuu myös se, että en voi keskittyä kauaa yhteen asiaan. eniten ahistaa, että en voi keskittyä siihen mihin mun nimenomaan pitäs keskittyä -> nojatuolin huppuihin! niiden sijaan on valmistunu mm. koruja, villasukkia, vauvan myssyjä on valmiina ja vaiheessa.

mummun joululahja sukat

papan joululahja.

äksyraksun villasukat alkoi käymään pieneksi, joten äipän täytyi tehdä uudet.

lankakerän loppu riitti juuri ja juuri näihin suloisuuksiin.

vaikka nämä tulivat tarpeeseen, poden huonoa omaatuntoa. huput odottvat edelleen tekijäänsä :( kohta alkaa työtki. enää 4 yötä. mihin se 10kk hurahti!? aluksi ajatus töihin palaamisesta tuntui hyvälle. HUIPPUA päästä ihmisten ilmoille ja takaisin sosiaalisen elämän pariin. mutta nyt.. EI, en halua nähä ihmisiä. kotona on hyvä olla! herra a:n aamu tuhinat ja halailut sängyssä. kiireettömät aamukahvit. ajatus töihin menosta tuntuukin yhtäkkiä hirmuisen ahdistavalta. lisäksi kaikki muu "epäonni" asioissa, järjesteleminen.. huoh, miksei kaikki vois olla vaan helppoa ja mennä kerralla niinku suunnittelee.. kaiken tämän ressin takia oli paikallaan terapia tuokio!

"taikinaterapiaa" raksun kanssa.