mistä alkaisin, mitä kertoisin..

multa kysyttiin, että miksi alan pitämään blogia? olen kyllä seuraillut muiden blogeja, mutta omaa mulla ei aiemmin ole ollut. kun ihana ystäväni aloitti oman bloginsa kirjoittamisen, innostuin kokeilemaan itsekin. mutta mistä blogille nimi!? pumpuli, hahtuva, hattara.. mielessä pyöri jos minkälaisia nimiehdotuksia, kunnes yhtäkkiä: bunny-rabbitti! kun odotin nuorempaa poikaani ja näin kaupassa ylisuloisen pupun. mun oli ihan pakko saada se vauvalle. pupu sai lempinimekseen bunny-rabbitti ja on nyt herra a:n lempiunilelu <3

käsillä tekeminen on niin mun juttu. en voi vaan istuskella tekemättä mitään. pienten (n.10kk ja 6-vuotiaan) lasten äitinä aikani on tosin rajallista. siksi mulla onkin yleensä monta rautaa tulessa. olohuoneen nurkassa odottaa neule, keittiön pöydällä keskeneräisiä koruja, ompeluhuoneesa odottaa ompelua useampikin projekti nojatuolin hupuista pipoihin ja kaikkea sille välille. tekemiset sijoitan lasten päivärytmin mukaan. ei oo nimittäin helppo tehä kaavoja, jos toisessa kädessä roikkuu pikku mömpiäinen. :)

innostun hirmuisesti kaikesta söpöstä, kauniista, nätistä ja ihanista asioista. ne asiat voi siis olla ihan mitä vain. isojen projektien aloittaminen on jotenkin hankalaa, vaikka tietää, että lopputulos on varmasti jotain kaunista. nyt mulla on kauan odottanu nojatuolin huppujen teko. ajatus siitä, että alat muotoileen kaavat, ompelet koehupun, jne -> tarvii paljon aikaa ja hyvän keskittymiskyvyn! vihdoin otin itteäni niskasta kii ja projekti on pyöräytetty käyntiin, hyvä minä! :D

nyt täytyy alkaa orientoitumaan puunhaku-reissulle ulos. pakkanen on pureva, mutta kakluuniin on saatava tulet. onneksi mennään kovaa vauhtia kevättä kohti ja aurinko lämmittää.. tosin lähinnä mieltä. :)